Eilen illalla aloin mietiskellä kummallisia asioita, ehkä se johtui jostakin vasta lukemastani runosta, jossa kommunismi jotenkin kummasti liitettiin rakkauteen. Omasta mielestäni se on lähinnä irvokasta, koska puhumme aatemallista, jonka käytännön toteutuksen tärkeänä välineenä on aina ollut terrori, ja sen nimissä on murhattu 1900-luvun aikana noin 100 miljoonaa ihmistä. Että se siitä rakkaudesta.

Niin, tuli sitten visio lyhytsarjakuvasta, jossa nuori kommunismin esitaistelija alkaa hiljalleen tajuta minkälaista asiaa on palvellut. Alunperin ajattelin sijoittaa hänet pistoolin toiseen päähän, mutta näin siitä tuli dramaattisempaa. Aivopesu, mitä totalitaariset valtiot nuorien päähän syytää, näkyy siitä, ettei mies loppujen lopuksi edes teloitushetkellä tiedä, millä puolella hän oikein on. Osa hänestä jopa hyväksyy osittain ajatuksen, että omasta syystään hän on hylännyt kommunismin jalon aatteen ja on siksi syystä ammuttavana.

Ihminen on todellakin peto.